Blo Blo Blogi

Kylmää faktaa

2009-01-01T19:41:00+02:00

En valehtele.

Elämä on pään sisältä todella sekaisin. Minulla on muutamia hyvin vahvoja ajatuksia maailmasta, mutta muuten olenkin erittäin sekaisin. Ei olekaan kaukaa haettua, että joku sanoisi minua hulluksi. Ehkä tässä vaiheessa tärkeää on saada järjestys takaisin elämään. En voi väittää tämän olevan kauheaa aikaa -päinvastoin, olen nauttinut tästä enemmän kuin ikinä olen ajasta nauttinut. Pitänyt kiinni, mutta ollut jouten. Pelännyt, ihmetellyt, viihtynyt, katsellut.

Päästin itseni hiukan tarkoituksella lösähtämään. Miltä tämä olotila tuntuisi? Kyllästyin rajoihin ja määritteisiin. En vieläkään erityisesti kaiva niitä, mutta ne luovat turvallisuuden tunnetta. Tai paremmin, kun elää rajoissa, on hienoa päästää niistä irti. Sen onnen tunteen takia rajoissa kannattaa elää. Jos rajoja ei olisi, ei olisi sitäkään onnea.

Kyllä voisin vielä pari viikkoa pitää kevyesti Lomaa, vaikka koulu alkaa viiden päivän kuluttua.

Elän siis olen

2008-11-16T22:59:00+02:00

Pitkästä aikaa tunnen eläväni. Ehkä vain tämän päivän mutta positiivisen puolella sekin. Elämiseen kuluu ennen kaikkea ristiriitaisissa tunteissa rypeminen. Voi kuinka hienoa on tuntea oikeasti jotain. Sitä voisi tapahtua useamminkin.

Kirjoitin kerran harmaassa ahdistuksessani runonpätkän

En näe
kuule
tunne

Ymmärrän
Pohdin
Analysoin

En uskalla olla
vastaanottaa
se vaatii rohkeutta

Vetäydyn mietteisiin
kaavojen
käsitteiden maailmaan

Tämmöinen kriisi on nyt siis meneillään. Tänään olin kuitenkin iloinen ja onnellinen. Puskeeko huomenna jo harmaa arki? Luulen, että voin itse siihen olla vaikuttamassa.

Elämä on kummallinen tarina.

2008-11-09T00:00:00+02:00

Jatkan nettipäiväkirjani kirjoittelua pienen tauon jälkeen. Ärsyttävintä nettipäiväkirjassa on lukea aikaisempia merkintöjä -olenko minä ajatellut noinkin? Tämän hetken merkintä on aina kaikkein paras ja totuudenmukaisin.

Olin tämän päivän näytelmäharkoissa. Ylihuomenna (itse asiassa huomenna koska on jo yli keskiyön) on enska siis ensi-ilta. Mua pelottaa, että mä unohdan jotain. Ei mua pelota, mua ärsyttää se jo valmiiks. Oon myös väsynyt olemaan itsekriittinen. Jännittää jutun julkisuuspuoli. Siellähän on ihmisiä katsomassa! Mitä helvettiä se tarkoittaa.

Sodat ovat politiikkaa. Koulujen historian tuntien opetus sodista: Napoleonista sun muista, onkin vain puhdasta sen ajan ulkopolitiikan opetusta. Toki monimutkaista ulkopolitiikkaa on pitänyt yksinkertaistaa koulukirjoihin esittäen ne draaman eli jonkinlaisen tarinan muodossa. Olen taas yhtä tietoa viisaampi.

Yksinolo on kivaa. Olettaen tietysti, että se on omaehtoista. Se on yksi turvallisimmista tilanteista, ja laiskalle ihmiselle se on kivaa.

Träd, år, öre, ge, gå...

2008-07-08T17:12:00+03:00

Tottakai paikallisessa liedessä on ajastin, ettei varmastikaan jää päälle. Heti lieden yläpuolella on toki palohälytin, että varmasti kaikki rakennuksessa olevat kuulevat kun ruokasi palaa hiukankin pohjaan. Ettei vain mikään syttyisi palamaan. Tottakai ulko-ovi ei voi mennä vahingossa lukkoon, että jäisit ulkopuolelle ilman avainta; ovi pitää lukita ulkoapäin. Tottakai sinun on lajiteltava roskasi, yleistä roskista kun ei lähimain ole: pönttö paperille, metallille, lasille, pattereille, biojätteelle jne jne, että koko piha-alue on täynnä erilaisia roskapönttöjä. Bussin ovessa lukee ruotsiksi: "Ovet ovat automaattiset. Päästä pienet lapset kulkemaan edeltä." Mitäs vielä.

Näin tänään itsestään liikkuvat siivouskärryt keskustassa, jonka omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla. Näin myös todella oudosti liikkuvan ihmisen. Pelasin peliä, jossa sanana oli "trädgårdsföreningen", sen sanan sisältä piti löytää uusia sanoja, ja kirjaimia sai sekoittaa mielen määrin: Trädgård, ingen, förstå, grädde, nå, träningen... Saimme niitä yhteensä yli 140.

Spökvandring

2008-07-04T12:10:00+03:00

Hmm, tuosta edellisestä tarinastani ei kyllä saa mitään tolkkua. Tapahtu sitä ja ainii sitä enne sitä ja sitten tätä ja tuota eiku sitä. Kiirekiire.

Olin eilen katsomassa paikallista teatteria, enkä edes tiennyt meneväni katsomaan sitä ennen kuin olin itse esityksessä! Tiesin vain osallistuvani kaupunkivaellukseen, aiheena aaveet, ja arvelin näkeväni pelottavia rakennuksia. Mielestäni kyseessä oli vaelluksen sijasta ihan teatteriesitys, tosin enemmänkin soveltavaa teatteria (puhunkohan oikeilla termeillä ensinnäkään? :D), koska siinä yleisö liikkui kaduilla paikasta toiseen seuraamaan esitystä, ja koska näyttelijät ottivat yleisöä aika hyvin mukaan. Voi yksi roolihahmo oli ihan mahtava, vieläkin sen ajatteleminen saa suuni kääntymään vienoon hymyyn: hän oli (luullakseni) 1800-luvun torppari, joka muistutti eniten hullua mutta ystävällistä koiraa.

Jännä kuinka elämä on niin vuoristorataa: vaikka olosuhteet eivät juurikaan muutu, maailma voi kääntyä ihan päälaelleen. Ja uudestaan ja uudestaan.

Epäilyttävän näköinen rockhemmo

2008-07-01T13:49:00+03:00

Niin, pitänee kertoa nyt tarinani huima lopetus. Haha. Ainut vaihtoehto siinä oli lähteä juoksemaan suuntaan, jonka arvelin oikeaksi. Ironista on se, että edellisenä päivänä olin kironnut laiskuuteni, koska en ole urheillut kunnolla aikoihin; ainoastaan kävellyt jumalattoman paljon. However, muutaman auton kohdalla päätin siis yrittää liftata samaan aikaan kun juoksin, ja juoksin oikeasti jonkun moottoritientapaisen reunalla kun lähimailla ei näkynyt pienempiä teitä saati sitten jalkakäytävää! Jokin epäilyttävän näköinen rockhemmo sitten pysähtyi kohdallani ja hetken harkinta-ajan jälkeen päätin loikata kyytiin. Sanotaanko näin, että jos en olisi ollut paniikissa, olisin voinut jättää kyydin välistäkin tyypin ulkonäön takia. Ennakkoluulo oli tällä kertaa täysin turha, koska kuljettaja poikkesi vuokseni jopa hiukan omalta reitiltään. Ha hah.

Hieno seikkailuhan tuo oli, adrenaliinipitoisuus ainakin hipoi korkeita lukemia. Jos olisin kävellyt kolme kilsaa, olisi elämäni ollut astetta tylsempi -vaikka seikkailu verottikin pienen myöhästymisen työpaikalta.

Mitäs muuta. Itsensä yllättäminen on hienoa.

Alkupuoliska eräästä tarinasta

2008-06-30T18:10:00+03:00

Sain yhden asian rastittua Mitä vielä aion tehdä -listallani, nimittäin liftaamisen. Toki olen yrittänyt liftata joskus ennenkin, mutta eihän mua kyytiin ole huolittu. Tämä historiallinen hetki tapahtui jollain moottoritien tapaisella (olikohan se moottoritie?), lauantaiaamuna ennen seitsemää jolloin kaupungissa harhailee vielä jonkinsortin puliukkoja. Hei kyl tässä pitää vähän leuhkia! :D Olin menossa töihin, ja bussivaihtoni epäonnistui. Tottakai piti ottaa riski ja yrittää jotain hämärää ja tuntematonta bussireittiä, kuin kävellä kolme kilsaa. Kökötin 25 minsaa keskellä ei-mitään tai ainakaan en tiennyt missä olin seuraavaa bussia odottaessani. Kiroan joskus kyllä Göteborgin bussit kun ne saattaa lähteä helposti kymmenen minsaa aikaisemmin (olin paikalla nyt varttia aikaisemmin eikä bussia näkynyt. tööt). Ne kulkee liian hyvin.

Olihan se ihan jees tajuta siinä keskellä ei-mitään että olen nyt keskellä ei-mitään, työ alkaa vartin päästä ja jippii. Argh, nyt loppuu aika koneesta taas kerran no jatkan tätä kertomusta myöhemmin!

Världens största kanelbullar i Göteborg

2008-06-24T16:33:00+03:00

En ole syönyt elämässäni niin paljon pullaa kuin hetki sitten, kun poikkesimme syömään kahvilaan kanelipullan jota mainostettiin maailman suurimmaksi -världens största kanelbullar. Voin sanoa, ettei oloni ole kehuttava.

Kai tää tästä. Joskus. Jag hoppas.

Outoa, kuinka sosiaaliset roolit vaikuttavat kaikkeen. Ne määrittelee sinut ihmisenä siinä hetkessä, ja ne vaikuttaa ratkaisevasti jopa minäkuvaan. Tosi hassua. Voit olla rockstara toisaalla, lukutoukka toisaalla ja vaikka paska tyyppi toisaalla mutta mikä oikeasti olet? Oi kyllä, haluan ehdottomasti lokeroida ihmiset. Ehkä olen yksinkertainen tehdessäni niin, ja sitten kaikki ihmiset ovat hiukan yksinkertaisia, vai väittääkö joku olevansa jotain muuta? Lokeroiminen on perseestä (lause lokerisoi lokeroimista?), mutta toisaalta välttämätön sosiaalinen työkalu. Kai? En tiiä, enkä ainakaan halua jatkaa asiaa enempää koska en tiedä siitä yhtään mitään. Sosiaalisuus on vaan todella mielenkiintoinen ilmiö.

Midsommarfest

2008-06-23T14:51:00+03:00

Olipas hieno juhannus. Oltiin viettämässä sitä jollain kallioisella saarella, jossa oli paljon ihania taloja! Paljon sosiaalista mättöä, mut mikä oli tosi kivaa, ja hengailua ja tanssimista ja paljon paljon muuta.

Nyt ei ole hirveästi sellaista kerrottavaa jonka haluaisin kertoa julkisesti. Tuntuu siltä, että haluan pitää asiat itselläni. Ha ha.

Arki on valkoista, hiukan mustaa, mutta ei todellakaan harmaata!

Joskus vain tuntuu siltä

2008-06-18T12:25:00+03:00

Kuin putoaisi lentokoneesta. Kyseessä ei ole tandemhyppy vaan ihan yksilösuoritus: laskuvarjo ei ole vielä avautunut, ja on hiukan epätietoinen kaikesta. Hymyillään kun tavataan.