Virikkeiden ylitarjontaa. Vajoan väsyneenä flegmaattisuuden tilaan, ja kartan kaikkea turhuutta ympäristössäni. Voisin kantaa kylttiä "EI KIINNOSTA" kädessäni hela tiden, enkä välittäis yhtään mitä ihmiset siitä ajattelisivat. Mikä mahtava tunne.

Pompittiin ystävien kanssa eilen pomppulinnassa, kun sellainen löytyi Joensuun keskustasta, ja oli vieläpä ilmainen pomppimismahdollisuus (KEVÄT ON TULLUT!). Totesin muutaman minuutin kuluttua, että olen vanha ja minulla on huono kunto. Idea pomppulinnasta on huikean glamour ja vaikka mitä, mutta todellisuus on toista. Todellisuus on huohottamista, turhautumista ja katkeruutta lapsia kohtaan. Mokomat energiapillerit. Perkeleen ikä ja laiskuus.

Pomppulinna ei ole enää pomppulinna. Se on suo.

Elämä on pelle. Ihanan ristiriitaista.

Päivän motto: Asioilla on tapana järjestyä.