Sain yhden asian rastittua Mitä vielä aion tehdä -listallani, nimittäin liftaamisen.  Toki olen yrittänyt liftata joskus ennenkin, mutta eihän mua kyytiin ole huolittu. Tämä historiallinen hetki tapahtui jollain moottoritien tapaisella (olikohan se moottoritie?), lauantaiaamuna ennen seitsemää jolloin kaupungissa harhailee vielä jonkinsortin puliukkoja. Hei kyl tässä pitää vähän leuhkia! :D Olin menossa töihin, ja bussivaihtoni epäonnistui. Tottakai piti ottaa riski ja yrittää jotain hämärää ja tuntematonta bussireittiä, kuin kävellä kolme kilsaa. Kökötin 25 minsaa keskellä ei-mitään tai ainakaan en tiennyt missä olin seuraavaa bussia odottaessani. Kiroan joskus kyllä Göteborgin bussit kun ne saattaa lähteä helposti kymmenen minsaa aikaisemmin (olin paikalla nyt varttia aikaisemmin eikä bussia näkynyt. tööt). Ne kulkee liian hyvin.

Olihan se ihan jees tajuta siinä keskellä ei-mitään että olen nyt keskellä ei-mitään, työ alkaa vartin päästä ja jippii. Argh, nyt loppuu aika koneesta taas kerran no jatkan tätä kertomusta myöhemmin!