Ei jännitä hiukan pelottaa en ole erityisen innostunut tai energinen. Göteborgiin muutto siis joka reilu vuorokauden päästä on todellinen.

Hassua. Tämä se on mun tapani reagoida siirtymävaiheisiin; tyhjän päälle menemiseen ja kaiken entisen jättämiseen. En odota hetkeä erityisemmin koska pidän sitä luonnollisena, sehän vain tapahtuu. Näin maailma toimii hei iha lungisti vaan. Ei siinä ole mitään fantastista tai ekstaupeaa, vaan se on elämää ellei halua jäädä jumittelemaan samaan paikkaan ikuisuutta mikä on tilastollisesti jokaisen ihmisen kohdalla noin 90%. Siirtymää miettiessäni, mikä on harvinaista, pelottaa ajatus uudesta että mitä jos se onkin ihan hirveää.

Mä tunnen itseni nyt Nuuskamuikkuseksi ja se on kivaa. Ei en mä vielä oo nähny puhuvia virtahepoja ympärilläni.