Tämä päivä.

06:45. Juoksemaan. Pyykit. Ruisleipä. Opistokyyti. Pakkahuone. Imurointi. Äänenavaus. Pressitilaisuus. Ujous. Otsola. Flegmaattisuus. Kakkosnäytös. Ei perkele. Välinpitämättömyys. Läpimeno. Purku. Tööt. Ei päivä lopu ei. Pachenbelin Canon. Häikäisevä valo pihalla. Citymarket. Urkka. Ruisleipä. Ihmiset hajoilee. ATK -luokka. 21:43.

Nyt lähinnä naurattaa kaikki.

Olipas hauskaa. Mun oli tarkoitus soittaa jollain syntikantapaisella soittimella biisiä, joka nauhoitettiin esitystä varten. En ollut varannut nuotteja mukaan, ja se on nuottiorjana huonompi juttu. Päätin, että muistan kappaleen, koska en osaa nuottiorjana myöskään improvisoida mitään. Sain raivarin unohtaessani kappaleen kulun ja nauhoitus jouduttiin keskeyttämään. Raivariin liittyi paljon kiroilemista ja huutamista, ja tuolistani katkesi kaksi jalkaa ja kaaduin lattialle. Jatkoin raivopuuskaa lattiatasolla. AAAARRRRRGGH. Vedin hiuksistani ja purin kaikkea mahdollista sisälläni ollutta väsymystä ja turhaumusta. Oli mahtavaa joutua hillitsemään itsensä, ja keskittyä heti  takaisin soittamiseen. Paine, pakko. Ihania sanoja.

Eräs vanha opettajani sanoisi, että "ota itseäsi nyt niskasta kiinni". Tuota lausetta hän toisti minulle noin tuhat kertaa ja vähän yli.