Ruotsin ja Suomen välillä olen huomannut joitakin kulttuurieroja, mitä nyt haha viikon oon täällä REDAN asunut. Ruotsissa on jotain todella hienoa, mutta samalla siinä on hyvin hämärääkin. Siihen liittynee kepeä smalltalkki, avoimmuus, myönteinen ajattelu, sosiaalisuus, laittautuneisuus mutta toisaalta esimerkiksi pinnallisuus. En minä yleistä ketään enkä mitään.

Oltiin eilen jollain huipputrendikkäällä klubilla, jossa soitettiin robottimusaa ja oltiin cooleja. Eräs suomalainen sanoi, että "oli sitten viimeinen kerta kun ollaan täällä". Se meininki oli tosi hassua, kun vertaa suomalaiseen vastaavaan, ja paikallinen homoprosentti taisi olla aika suuri (miks mä haluan irvailla). Mun mielestä se paikka oli kiva, kun se oli niin outo.

Mä tykkään oikeesti olla täällä. Valppaana on oltava kyl jatkuvasti, ettei tää mitään iisiä elämää mun mielestä ole. Enemmänki tapahtumarikas ja hyvässä mielessä ongelmapitoinen. Oikeastaan mun suhtautuminen kaikkeen muuttuu ja muuttuu kokoajan, etten tiedä mitä tästä huomenna ajattelen, voi nimittäin olla jo iha perseestä koko paikka.

Pitkästä aikaa tunnen olevani liian nuori, ja se on pelkästään hyvä juttu: ennemmin liian nuori kuin liian vanha!